Uppokaarihitsaus (SAW) on yleinen kaarihitsausprosessi.Ensimmäinen patentti upokaarihitsausprosessista (SAW) otettiin käyttöön vuonna 1935, ja se kattoi sähkökaaren granuloidun juoksutteen kerroksen alla.Alun perin Jonesin, Kennedyn ja Rothermundin kehittämä ja patentoima prosessi vaatii jatkuvasti syötettävän kuluvan kiinteän tai putkimaisen (metallisydämen) elektrodin.Sula hitsi ja kaarivyöhyke on suojattu ilman epäpuhtauksilta upottamalla ne rakeisen sulavan juoksutteen peitteen alle, joka koostuu kalkista, piidioksidista, mangaanioksidista, kalsiumfluoridista ja muista yhdisteistä.Kun sula, vuo muuttuu johtavaksi ja muodostaa virtatien elektrodin ja työn välille.Tämä paksu juoksutekerros peittää sulan metallin kokonaan ja estää siten roiskeita ja kipinöitä sekä vaimentaa voimakasta ultraviolettisäteilyä ja höyryjä, jotka ovat osa suojattua metallikaarihitsausta (SMAW).

SAW toimii normaalisti automaattisessa tai mekanisoidussa tilassa, mutta saatavilla on myös puoliautomaattisia (kädessä pidettäviä) SAW-pistooleja, joissa on paineistettu tai painovoimavuon syöttö.Prosessi rajoittuu tavallisesti tasaiseen tai vaakasuoraan fileehitsausasentoihin (vaikka vaakasuuntaiset ura-asentohitsaukset on tehty erityisellä järjestelyllä juoksuteen tukemiseksi).Laskeumanopeudet lähestyvät 45 kg/h (100 lb/h).—tämä vastaa ~5 kg/h (10 lb/h) (max) suojatun metallin kaarihitsauksessa.Vaikka yleisesti käytetään 300 - 2000 A virtoja, on myös käytetty jopa 5000 A virtoja (useita kaaria).

Prosessissa on yksi tai useampi (2-5) elektrodilankamuunnelma.SAW-nauhapäällysteessä käytetään litteää nauhaelektrodia (esim. 60 mm leveä x 0,5 mm paksu).Tasa- tai vaihtovirtaa voidaan käyttää, ja DC- ja AC-yhdistelmät ovat yleisiä useissa elektrodijärjestelmissä.Vakiojännitteisiä hitsausvirtalähteitä käytetään yleisimmin;saatavilla on kuitenkin vakiovirtajärjestelmiä yhdistettynä jännitteen tunnistavaan langansyöttölaitteeseen.